episode 10

Helsinki, Hämeenlinna ja Lahti

Paikalliseen palvelutarjotaan tutustuminen

episode 9

Joten, miten koulutehtävien tekeminen onnistuu kolmenkymmenenyhdeksän asteen kuumeessa?

Ei mitenkään.

Kouluunkin ilmestyn ehkä huomenna. Jos pystyn.

(my head hurts.)

episode 8

Minä olen kuulkaas niin hyvällä tuulella, että. Olen ollut koko viikon, koska koulunkäynti on oikeasti kivaa. Tämä ei vieläkään tunnu opiskelulta - mitään ei ole tarvinnut vielä päntätä ja kaikkea tulee vaan luettua ja selattua kun se vaan on kivaa. Vielä kun olen helposti kyllästyvä ihminen - kertaakaan ei ole tullut sellaista fiilistä mistään, että en mä tätä halua tehdä. Ja kyllä, mä saisin kyllä sellaisen fiiliksen aikaiseksi kahdessa viikossa. Helpostikin. Mutta ei mitään, kaikki tehtävät on ollut vaan erittäin hyvällä fiiliksellä. LET'S DO THIS.

Mä olen oikeasti oikealla alalla!

Siihen Hämeenlinnassa ravaamiseenkin on tottunut, päivät on jo ihan vakiintuneita. Mäkun en ole ikinä joutunut olemaan koulussa kahdeksasta neljään, mulla ei ole ikinä ollut noin pitkiä koulupäiviä. Matkat päälle, niin siinä todellakin menee koko päivä. Silloin ensimmäisinä päivinä kieltämättä puudutti ja tuntui kun pääsi kotiin, mutta ei enää. Siihen tottui. Joudun heräämään puoli kuudelta aamulla, vaikka koira jäisi sänkyyn nukkumaan. Rasmus ihan katto mua tossa yksi päivä että mihin hittoon sä oikein olet menossa ihan keskellä yötä. Mutta ei se mitään, siihen tottui. Nyt ylös, pitää mennä kouluun.
Sama oli niiden paluumatkojen kanssa. Mä olen kotona kuudelta. Silloin on jo pimeä eikä pääse mihinkään, mutta ei se haittaa. Mä totuin siihen. Se on kuitenkin vaan kolme päivää viikossa, ne loput neljä päivää mä saan mennä ja tulla miten haluan. Joten tämä aikataulu on ihan hiton jees!

Ne tehtävät on tosiaan kivoja. Kaikki on tähän asti vaan kiinnostanut. Matkatoimistossa mä en ole koskaan edes käynyt, kaikki matkat on aina hoitanut joku muu. En mä ole koskaan edes järjestänyt matkoja, netin kautta tai toimistossa tai muutenkaan. Kävin siis ihan ensimmäistä kertaa katsomassa miltä siellä näyttää. Oli aika jees, voisin nähdä itteni tuollaisessa töissä. Hämeen Matkailussa käyminen olikin tähän asti kiinnostavin tehtävä. Vaikka siinä projektissa nuorten kanssa oppi ihan hirveästi, mutta tarvitsenko mä oikeasti Iittalan Lasimäkeä koskaan mihinkään. En, siitä on vaan kiva tietää. Projektin tekeminen Hämeen Matkailusta oli hyödyllistä ja opettavaa. Juuri tuota samaa työtä mä saattaisin tehdä vielä jonain päivänän.

(ja nyt mä jopa osaan johonkin hämeenlinnassa! vaikka huomasin perjantaina, että hiluxilla ei kyllä keskustassa pääse mihinkään. sekun on vielä sitä peugeotia isompi....)

Siihen SWOT-juttuun mä en juuri nyt millään jaksaisi keskittyä, mutta sekin on erittäin hyvä tehtävä. Huomenna paneudun siihen kunnolla, ja opin varmasti jotain hyödyllistä ja uutta itsestäni. Erittäin hyödyllistä siis.
Mutta Yhdysvallat, Yhdysvallat. Sen Kanadan mä tietenkin kaikkein mieluimmin olisin halunnut, koska olen aina halunnut mennä sinne. Mutta close enough. Projektin tekeminen maasta joka on niin iso ja noin kaukana on ehkä hieman pelottavaa, mutta sen mä halusin. Oma moka, jos mä olen kusessa, eikö. Siinä on vielä se kieli - englanti on kiinnostavaa ja ihan hirveän kivaa. Sain tänään vielä kehuja englannin kielen taidostani - se juuri yhdysvaltalainen tyttö sanoi, ettei se kirjoitetusta tekstistä edes huomannut, että mä olen suomalainen enkä puhu englantia äidinkielenenä. JEIJ. Osa syy siihen miksi mä olen niin hemmetin hyvällä tuulella. Se luuli mua britiksi.

 

Ei mutta oikeasti. Toi tehtävä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta. Saatan mä vielä tulla kiroamaan, kun siihen joutuu hakemaan niin hirveästi tietoa ja kaikkea ei edes lyödy. Mäkun nyt kuitenkin olen ihan vaan suomalainen. Mutta tästä selvitään. Se kuulostaa vielä kiinnostavalta ja hauskalta, ei nyt kirota sitä.

Huomasin myös, että venäjäkään ei ole niin kovin vaikeeta. Kun on nyt jo jotenkin oppinut ne kirjaimet, se alkaa jo näyttää siltä että sen kielen voisi opetella.
Siitä ruotsista mä nyt en ole niin kovin innoissani. Hauskintahan tässä on, että mä en osaa sinne paikkaan suomeksikaan. SO I'M SCREWED.

episode 7

Yksi jakso Supernaturalia meni kolmeksi jaksoksi How I Met Your Motheria.

 Mutta kyllä se ruotsin tehtäväkin on tehty. Nyt tietenkin unohdetaan se tohon lattialle, eikö niin. Ehkä mun pitäisi hankkia työpöytä -- tai onhan mulla sellainen, mä en vaan koskaan käytä sitä. Se on ihan liian kaukana.
Nyt mulla on vaan roolipelivastauksia kirjoitettavana - JEIJ.

episode 6

Sainpa sen tehtävän tehtyä. Ainakin sen pitäisi olla palautuskansiossa. Tulostin ei toimi vieläkään, juoksin naapurissa lainaamassa niiden tulostinta. Se ei ollut kovin yllättynyt, että mulla on taas jotain ongelmia. Olen mä saattanut juosta siellä useamminkin tälläisten asioiden takia.
Pitäisiköhän mun vain suosiolla hankkia uusi kone. Tai tulostin. Mulla ei ole mitään aavistusta missä se vika oikein oli. Tai oikeastaan mikä siinä oli vikana. Se ei vain reagoinut mihinkään.

Mutta ei siitä sen enempää. Se tehtävä on tehty, osa niistä nettisivuista olikin yllättävän tuttuja. Vaikka niiden vastausten hakeminen googlella olisi ollut niin helppoa ja ehkä se hieman houkutti, mutta kaivoin kiltisti niitä annettuja nettisivuja. Muutamaan kertaan saatoin luovuttaa, kun tietoa ei löytynytkään niiltä sivuilta. Mutta silti se on tehty ja palautettu.
Venäjän meinasin jättää huomiselle, koska mä en jaksa. Se ruotsi olisi tossa vielä ja koska olen äärettömän ahkera opiskelija ja rakastan kyseistä kieltä, mua saattaisi kyllä huvittaa katsoa supernaturalia. Ne jaksot on kyllä nähty muutamaan kertaan. Tämä ruotsin opiskelu alkaa siis erittäin hyvin, kun mä olisin jo valmis antamaan olla. Jaa niin, miksiköhän se oli vitosena lukiossa. En mä kyllä vieläkään tunne tarvitsevani sitä kieltä yhtään mihinkään.

Pitäisiköhän mun ruveta kuuntelemaan ruotsalaista musiikkia. Meinaan, en mä sitä englantiakaan koulussa oli oppinut. Musiikki ja televisiosarjat siinä paljon enemmän on auttanut. Tosin nykyään mä en voikaan sietää mitään suomenkielistä koska kaikki on englanniksi parempaa, mutta se taas liittyy siihen mun isänmaallisuuteeni mistä ei nyt puhuta. Kielen oppiminen televisiosarjojen kautta on siis kuitenkin osoittautunut paljon tehokkaammaksi kuin kirjojen pänttäämisellä. Silloin se kieli on jo käytössä tavallaan.
Opin mä sen englanninkin, miksen oppisi sitä ruotsiakin. Tosin englanti on kivaa ja sillä kielellä tekeekin jotain. Mä en ole tarvinnut ruotsia Ruotsissakaan, kaikki puhu vaan englantia mulle. Näkyvästi niin turisti, huh.

Eikä se toisaalta ole kuin yksi neljänkymmenen minuutin jakso. (c'moon, THEY UNSANK THE TITANIC. that episode is hilarious)

episode 5

Nyt mun tulostin ei toimi................

Tämähän on hyvä viikonloppu teknologian suhteen. Mutta nyt se moodle taas tekee yhteistyötä mun kanssani. Mä en vaan tietenkään nyt saa tulostettua sitä tehtävää ulos. Kun haluaisin sen ihan paperille tohon eteeni.

Ei sitten.

episode 4

Mä tietenkin unohdin koko ongelmani moodlen kanssa, kun ajattelin kaikkea muuta. Todellakin kaikkea muuta, koska tällä postauksella ei varmasti tule olemaan mitään tekemistä koulun kanssa. Nämä kaikki asiat vain nyt onnistuivat viemään kaiken huomion koulun käynnistä.

Eilenhän amerikkalainen rockbändi Daughtry (jonka kappale on lätkäisty tuohon alkuun) oli haastateltavana NRJ'llä ja se nyt vei kaiken huomion ihan kaikesta. Kun sattuu lukeutumaan lempibändeihini. Kunpa ne nyt vain tulisivat ihan omalla kiertueellaan Suomeen, nythän ne on Nickelbackin lämppäreinä täällä. Kaikki voisi painella ostamaan niiden albumin, koska se on hyvä ja sitten niillä olisikin oma Euroopan kiertue. Jooko.
Ja NHL'n lockout alkaa tänään, mikä on hirveää. Mä niin rakastan jääkiekkoa ja yleensä sekoan tähän aikaan vuodesta aivan täysin, mitä nyt ei tietenkään tapahdu kun kautta ei tule. Mulla menee kaikki ihan sekaisin tän takia. Mitä mä nyt muka teen kun en voi valvoa puoli neljään asti aamulla kattomalla jääkiekkoa netistä. Not cool. Tämä ei ole yhtään okei. Toi tilanne nyt on huolettanut jo siitä asti kun mahdollisuus lockoutista tuli puheeksi, mutta nyt se on ihan oikeasti totta ja nhl.comkin on niin masentavan näköinen, kun joukkueet vaan lähettää pelaajansa AHL'ään. THIS SUCKS. Sehän ei siis ole mitään uutta, että mä otan jääkiekon näin vakavasti. Odottakaa vaan kun MM-kisat alkaa, mä sekoan niin täysin että huhhuh. Te ootte vielä sitä mieltä että mä olen ihan sekaisin. Olen hieman omistautunut. Ihan vähän vaan. (ja mä en ole kannattanut suomea kahdeksaan vuoteen joten älkää edes kysykö kuinka hieno hetki se mm-kulta oli. se oli hirveää katsottavaa)

Mutta ei sitä keskittymiskykyä vienyt vain rockbändit ja jääkiekko. Tämä on sentään hyvä uutinen ilman mitään sekoilemista. Meidän koira (ei se musta mistä mä postasin aikaisemmin kuvia. meillä on toinenkin) jäi hevosen jalkoihin tossa kesällä. Siltä onneksi vain murtui kolme varvasta oikeasta etutassusta - siinä nimittäin olisi voinut käydä paljon pahemmin, koska tuokin on brasilianterrieri ja aivan säälittävän kokoinen rääpäle. Se olisi niin voinut jäädä alle pahemminkin.
Mutta tosiaan, varpaita vain murtui jotka leikattiin ja ruuvattiin takaisin paikoilleen. Se nyt on sitten loikkinut kolmella jalalla lastan kanssa - mikä on jotenkin aivan mielettömän hellyyttävää katottavaa kun se yrittää niin kovasti pysyä muiden perässä eikä pysty. Vaikka enhän minä tietenkään ole tuosta asiasta mitenkään tyytyväinen. En ole. Se oli vaan jotenkin söpöä.
Mutta siis, se hyvä uutinen on että nyt meidän tyttö kävelee jo neljällä jalalla. On se tassu jotenkin lättänä ja varpaat on vinossa, mutta se kävelee!

Mähän sanoin ettei tällä ole mitään tekemistä koulun kanssa.

Mulla on kyllä koko kone kiukutellut viikonloppuna. Se kuumenee ihan hirveästi ja hukkaa tiedostoja ja jäätyy vähän väliä muunmuassa. Milloinhan tästä pitäisi huolestua.

Mutta huomenna voisin yrittää sitä moodlea ja löytää sitten vaikka puhelimeni jos se temppuilee vieläkin. Sitä puhelintakin voisin muuten mainostaa, koska mä lopultakin ymmärsin tän ihmisten hypetyksen iPhoneen. Mun puhelimeni on tietenkin Samsung kuten jossain tuolla aikaisemmin mainitsin, mutta se on niin täydellinen.

Ja kun mä kerran mainostin jo Daughtryä, niin vedetään sitten vielä toinenkin mainos loppuun. (toi tulee niin viemään kaiken huomion ja keskittymiskyvyn ja kiinnostuksen)

episode 3

Yhdestä mahdollisesta työssäoppimispaikasta tuli jo vastausta! Se oli kyllä vaan pyyntö ottaa uudestaan yhteyttä viikolla 39. Että sovitaan silloin milloin mä ihan menisin käymään siellä. Mutta sekin on jo jotain!

Mutta kissa levittää parhaillaan roskista pitkin lattiaa ja moodle temppuilee mulle yhtä pahasti kuin facebook viime viikonloppuna. Mitähän nyt taas. Mutta ehkä mä rupeen kiskomaan ihmisiä hihasta jos se kiukuttelee vielä huomennakin. Nyt mä en jaksa.

episode 2 : iittala

"That's why they call him the glass man." - John J.D. Dorian (Scrubs, 2006)

 Koulun projektitehtävänä saatiin siis tutustua paikallisiin kulttuurikohteisiin näiden nuorten opiskelijoiden kanssa yhteistyössä. Ei siinä muuten mitään, mutta nyt tätä koulua lukuunottamatta mä olen käynyt Hämeenlinnassa viimeksi alle kouluikäisenä - joten esitelmän tekeminen paikallisesta mistään on hieman hankalaa, kun en mä tiedä mitään. Koko kaupunki on ihan vieras, en mä edelleenkään osaa kuin koululle. Siihen kaupunkiin voisi yrittää tutustua, mutta se ei taaskaan ole pointtina.

Kohde oli sinänsä helppo, kun saatiin Iittalan lasitehdas. Ihan kaikki tietää, mistä on kyse. Iittalaa löytyy joka paikasta, minäkin sain juuri Aalto-maljakon ylioppilaslahjaksi. Sinänsä siis täysin tuttu aihe, mutta konkreettisesti mulla ei ollut aavistustakaan mihin mä olen menossa. Mä en tiedä missä Iittalan Lasimäki on, mitä kaikkea sieltä löytyy tai miltä siellä näyttää. Eli sokeana mentiin täytenä turistina.
Toisaalta juuri se siinä olikin kivaa. Pääsi oikeasti tutustumaan, kun kohde oli täysin vieras. Mielenkiinto pysyi tosi hyvin yllä, kun ei ollut aikaisemmin mitään käsitystä mitä pitäisi olla katsomassa ja tutkimassa.

Sen paikan lisäksi, suurin osa laitteistostakin oli aluksi täysin vierasta. Mun omassa iPadissani ei ole kameraa kun se on se vanhempi malli, joten se laite ei muuten ole yhtään vieras. Mutta tosiaan sitä kameraa en ole ikinä käyttänyt - mutta sekin osoittautu olevan aivan samanlainen mun puhelimessani, Samsung Galaxy S III'sessa. Tolla puhelimella saa vaan ottaa kuvia nopeammin, sarjana. Muuta eroa niissä ei sitten olekaan.
Kuvaaminen ei siis ollut ongelma, mutta kaikki kouluesitelmät mitä mä olen ikinä joutunut päässyt tekemään, on tehty PowerPointilla. Siitäkin on tosin neljä vuotta, joten senkään ohjelman käyttö ei välttämättä ole ihan muistissa. Mutta Prezistä minä en ole koskaan kuullutkaan. Opiskelu kun tosiaan on jäänyt siihen lukioon ja kun olen Porlammin lukiosta valmistunut. Koulun koosta sanoo paljon se, että ne ihmiset joiden kanssa mä kirjoitin ylioppilaaksi mä olen tuntenut ala-asteesta asti. Ei ole paljoa kokoonpano muuttunut siinä, vaikka meitä onkin kolmesta eri kunnasta. Anyway, ei se Prezi siellä ole vastaan tullut. Mutta siitä huolimatta, että se ohjelma puhuu pelkkää englantia (mikä ei kielenä ole ongelma, mutta tietokoneet ja tekniikka ei ole mun alaa) se oli suorastaan naurettavan helppo käyttää. Kaikki löysi ihan hirveän helposti, ne oli merkitty ja neuvottu niin tarkasti.

Tekstit sinne Preziin saatiin kasaan jo eilen, kuvamateriaali paikan päältä vain puuttui. Siellä me käytiin tänään - vajaamiehityksellä tosin, kun puolet ryhmästä oli sairaana. Mutta ei siinä mitään, kaikki saatiin kasaan vaikka meitä olikin kaksi. Sen videon editointi tosin on ihan täysin vaiheessa, ja se nyt ei varmasti ole hallinnassa. Sitä elokuvatyökalua tuli silloin vähän kokeiltua edellisen projektin yhteydessä, mutta ihan vähän. Ei se hallussa todellakaan ole. Olisihan se ohjelma tässä omassakin koneessa, joten voisihan sitä alkaa opetella vaikka nyt.
Mutta sen videon editointi on ensi viikon ongelma.

Ja loppukevennykseksi voisin mainita siitä, että mun koiraani luultiin tänään pennuksi. Se on jotenkin hirveän huvittavaa siksi, koska mulla on viisivuotias brasilianterrieri. Viisi. Joten se ei ole ollut pentu enää vuosiin, ei siitä rääpäleestä vaan tule ton isompaa.

episode 1

Matkailualan perustutkinto. Koulutuskeskus Tavastia. Hämeenlinna.
Tällä mennään. Lukion jälkeen ei ole tullut opiskeltua mitään, paitsi muutaman kurssin kirjoittamista keväällä. Mutta sieltä ei oikeastaan jäänyt mitään uutta päähän, joten sitä ei lasketa. Eikä se edes tuntunut opiskelusta, koska kirjoitettua tulee kuitenkin koko ajan jotain - siellä kurssilla ne tekstit vain menivät muiden luettavaksi ja arvosteltavaksi. Ei siltä kurssilta tullut opittua edes sitä - olisi sitä julkaisemista voinut pitää yllä bloggaamalla tai jotenkin. Mutta ei siitä sen enempää, menee jo asian vierestä jaaritteluksi. Tämäkin, sitä tuppaa käymään häiritsevän usein nykyään. Kaikki tekstit menee asian ohi, pitkiksi jaaritteluksi. Mutta haittaako se. Eipä kai kukaan voi kieltää mua jaarittelemasta omaan blogiini. Hah.

Mutta jos kuitenkin yritetään päästä takaisin aiheeseen. Siihen matkailun opiskeluun. Niitä kirjoittamisen kursseja kun ei nyt lasketa, tuli se opiskelu aloitettua taas ensimmäistä kertaa lukion jälkeen. Ei siinä ole kuin vuosi, huomaako sen. Vuodessa ei nyt ehdi tapahtua paljon mitään. Eikö.

Se paluu arkeen oli kyllä huomattavan kankea. Koska en koko kesänä tehnyt muuta kuin katsoin televisiosarjoja. Enpä edes mainitse kuinka monta kautta tuli kahlattua läpi - tai edes niiden eri sarjojen määrää. Niitä on nimittäin liikaa. Neljässä kuukaudessa ehtii ihan vain muutaman. Miten niin mä en ole töissä.... Traumaa voisin mainostaa ja suositella kaikille (vaikka olen ikuisesti katkera siitä, että NBC lopetti sen sarjan heti ensimmäisen kauden jälkeen) mutta se ei ole pointti. Menisi taas ihan ohi aiheen. Paluu arkeen on nimittäin hieman hankala, kun neljään kuukauteen ei ole tarvinnut kuin tietokoneen. Ei ole tarvinnut mennä yhtään minnekään eikä tehdä mitään. Ei se niin sujuvasti onnistunutkaan, kun taas piti.

Tosin kun tuli puhuttua koko viime viikko englantia ranskalaisten kanssa, oma äidinkielikin oli huomattavan hankalaa. Vielä kun niiden ranskalaisten mongertamisen kuunteleminen ei aina ollut niin helppoa. Itseasiassa tätä blogiakin tekisi nyt mieli kirjoittaa englanniksi, koska se vaan olisi mielekkäämpää. On se niin mielenkiintoista, että ala-asteella opittu kieli onnistuisi omaa äidinkieltä paremmin. Silti meinasi siinä mennä vain kieli solmuun kun yritti puhua äidin kanssa puhelimessa lentokentällä. Jotenkin kankeaa se oli vielä silloin tiistainakin. Mikähän siinäkin on. Mutta ehkä mä nyt kuitenkin omaa äidinkieltäni osaan puhua.

Mutta siis, pää täynnä fiktiivisiä tv-sarjoja ja kieli vaikka miten solmussa, kyllä se opiskelun aloittaminen onnistui. Vaikka siitä olikin sitten vuosi. Ja hirveästi uutta tuli heti ensimmäisenä päivänä - alku ei ollut oikeastaan yhtään kevyt, mutta eipä se haitannut. Heti töihin uusien ihmisten ja uusien ohjelmien kanssa. Vaikka se yksi ihana skotti silloin Glasgow'ssa sanoi että "you can't work with children, animals or finnish people" mutta sehän ei tietenkään ole totta - eikö. Eihän meillä ole niitä jääkarhujakaan, vaikka jotkut australialaiset niin luulivat.

Vaikka ei tämäkään opiskelulta tunnu. Tämä on ihan liian kivaa. Kaikki on uutta ja kiinnostavaa. Siinä uudessa on tietenkin huomattava varjopuolensa, mutta eipä se ole haitannut. Toivottavasti se päivä ei myöskään tule, kun opiskelu rupee stressaamaan kun koko ajan tulee uutta ja kaikessa pitää pysyä perässä. Ei tässä edes huoleta kuin se ruotsi - lukion päättötodistuksessa on nimittäin niin nätti rivi pelkkiä vitosia, että siitä voi olla vähän aihettakin huolestua.
Vaikka sen olen huomannut, että tuo kotimaanmatkailu ei ole mun alaani. Mä en nimittäin osaa mihinkään. Paitsi täältä Lahteen, mutta siellä nyt ei olekaan mitään nähtävää. Koko muu maa on vaan ihan harmaata massaa. Pitää kyllä myöntää, etten mä edes muista koska viimeksi olisin lomaa suunnitellessani harkinnut jääväni kotimaahan. Ulkomaille, saman tien. Näin hirvittävän isänmaallinen minäkö nyt sitten olen. (en mä kyllä ole yhtään isänmaallinen, mutta se onkin aivan asia erikseen ja siihen ei nyt mennä) Vieraat kielet ja kulttuurit on aina ollut hirveän kiinnostavia. Juuri se onkin se suurin syy miksi minä matkailua haluan opiskella. Ja sen parissa työskennellä. Ehkä mä kouluttaudun ja painelen ulkomaille töihin. Sounds like a plan, hmh?