episode 8

Minä olen kuulkaas niin hyvällä tuulella, että. Olen ollut koko viikon, koska koulunkäynti on oikeasti kivaa. Tämä ei vieläkään tunnu opiskelulta - mitään ei ole tarvinnut vielä päntätä ja kaikkea tulee vaan luettua ja selattua kun se vaan on kivaa. Vielä kun olen helposti kyllästyvä ihminen - kertaakaan ei ole tullut sellaista fiilistä mistään, että en mä tätä halua tehdä. Ja kyllä, mä saisin kyllä sellaisen fiiliksen aikaiseksi kahdessa viikossa. Helpostikin. Mutta ei mitään, kaikki tehtävät on ollut vaan erittäin hyvällä fiiliksellä. LET'S DO THIS.

Mä olen oikeasti oikealla alalla!

Siihen Hämeenlinnassa ravaamiseenkin on tottunut, päivät on jo ihan vakiintuneita. Mäkun en ole ikinä joutunut olemaan koulussa kahdeksasta neljään, mulla ei ole ikinä ollut noin pitkiä koulupäiviä. Matkat päälle, niin siinä todellakin menee koko päivä. Silloin ensimmäisinä päivinä kieltämättä puudutti ja tuntui kun pääsi kotiin, mutta ei enää. Siihen tottui. Joudun heräämään puoli kuudelta aamulla, vaikka koira jäisi sänkyyn nukkumaan. Rasmus ihan katto mua tossa yksi päivä että mihin hittoon sä oikein olet menossa ihan keskellä yötä. Mutta ei se mitään, siihen tottui. Nyt ylös, pitää mennä kouluun.
Sama oli niiden paluumatkojen kanssa. Mä olen kotona kuudelta. Silloin on jo pimeä eikä pääse mihinkään, mutta ei se haittaa. Mä totuin siihen. Se on kuitenkin vaan kolme päivää viikossa, ne loput neljä päivää mä saan mennä ja tulla miten haluan. Joten tämä aikataulu on ihan hiton jees!

Ne tehtävät on tosiaan kivoja. Kaikki on tähän asti vaan kiinnostanut. Matkatoimistossa mä en ole koskaan edes käynyt, kaikki matkat on aina hoitanut joku muu. En mä ole koskaan edes järjestänyt matkoja, netin kautta tai toimistossa tai muutenkaan. Kävin siis ihan ensimmäistä kertaa katsomassa miltä siellä näyttää. Oli aika jees, voisin nähdä itteni tuollaisessa töissä. Hämeen Matkailussa käyminen olikin tähän asti kiinnostavin tehtävä. Vaikka siinä projektissa nuorten kanssa oppi ihan hirveästi, mutta tarvitsenko mä oikeasti Iittalan Lasimäkeä koskaan mihinkään. En, siitä on vaan kiva tietää. Projektin tekeminen Hämeen Matkailusta oli hyödyllistä ja opettavaa. Juuri tuota samaa työtä mä saattaisin tehdä vielä jonain päivänän.

(ja nyt mä jopa osaan johonkin hämeenlinnassa! vaikka huomasin perjantaina, että hiluxilla ei kyllä keskustassa pääse mihinkään. sekun on vielä sitä peugeotia isompi....)

Siihen SWOT-juttuun mä en juuri nyt millään jaksaisi keskittyä, mutta sekin on erittäin hyvä tehtävä. Huomenna paneudun siihen kunnolla, ja opin varmasti jotain hyödyllistä ja uutta itsestäni. Erittäin hyödyllistä siis.
Mutta Yhdysvallat, Yhdysvallat. Sen Kanadan mä tietenkin kaikkein mieluimmin olisin halunnut, koska olen aina halunnut mennä sinne. Mutta close enough. Projektin tekeminen maasta joka on niin iso ja noin kaukana on ehkä hieman pelottavaa, mutta sen mä halusin. Oma moka, jos mä olen kusessa, eikö. Siinä on vielä se kieli - englanti on kiinnostavaa ja ihan hirveän kivaa. Sain tänään vielä kehuja englannin kielen taidostani - se juuri yhdysvaltalainen tyttö sanoi, ettei se kirjoitetusta tekstistä edes huomannut, että mä olen suomalainen enkä puhu englantia äidinkielenenä. JEIJ. Osa syy siihen miksi mä olen niin hemmetin hyvällä tuulella. Se luuli mua britiksi.

 

Ei mutta oikeasti. Toi tehtävä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta. Saatan mä vielä tulla kiroamaan, kun siihen joutuu hakemaan niin hirveästi tietoa ja kaikkea ei edes lyödy. Mäkun nyt kuitenkin olen ihan vaan suomalainen. Mutta tästä selvitään. Se kuulostaa vielä kiinnostavalta ja hauskalta, ei nyt kirota sitä.

Huomasin myös, että venäjäkään ei ole niin kovin vaikeeta. Kun on nyt jo jotenkin oppinut ne kirjaimet, se alkaa jo näyttää siltä että sen kielen voisi opetella.
Siitä ruotsista mä nyt en ole niin kovin innoissani. Hauskintahan tässä on, että mä en osaa sinne paikkaan suomeksikaan. SO I'M SCREWED.