Tällä mennään. Lukion jälkeen ei ole tullut opiskeltua mitään, paitsi muutaman kurssin kirjoittamista keväällä. Mutta sieltä ei oikeastaan jäänyt mitään uutta päähän, joten sitä ei lasketa. Eikä se edes tuntunut opiskelusta, koska kirjoitettua tulee kuitenkin koko ajan jotain - siellä kurssilla ne tekstit vain menivät muiden luettavaksi ja arvosteltavaksi. Ei siltä kurssilta tullut opittua edes sitä - olisi sitä julkaisemista voinut pitää yllä bloggaamalla tai jotenkin. Mutta ei siitä sen enempää, menee jo asian vierestä jaaritteluksi. Tämäkin, sitä tuppaa käymään häiritsevän usein nykyään. Kaikki tekstit menee asian ohi, pitkiksi jaaritteluksi. Mutta haittaako se. Eipä kai kukaan voi kieltää mua jaarittelemasta omaan blogiini. Hah.
Mutta jos kuitenkin yritetään päästä takaisin aiheeseen. Siihen matkailun opiskeluun. Niitä kirjoittamisen kursseja kun ei nyt lasketa, tuli se opiskelu aloitettua taas ensimmäistä kertaa lukion jälkeen. Ei siinä ole kuin vuosi, huomaako sen. Vuodessa ei nyt ehdi tapahtua paljon mitään. Eikö.
Se paluu arkeen oli kyllä huomattavan kankea. Koska en koko kesänä tehnyt muuta kuin katsoin televisiosarjoja. Enpä edes mainitse kuinka monta kautta tuli kahlattua läpi - tai edes niiden eri sarjojen määrää. Niitä on nimittäin liikaa. Neljässä kuukaudessa ehtii ihan vain muutaman. Miten niin mä en ole töissä.... Traumaa voisin mainostaa ja suositella kaikille (vaikka olen ikuisesti katkera siitä, että NBC lopetti sen sarjan heti ensimmäisen kauden jälkeen) mutta se ei ole pointti. Menisi taas ihan ohi aiheen. Paluu arkeen on nimittäin hieman hankala, kun neljään kuukauteen ei ole tarvinnut kuin tietokoneen. Ei ole tarvinnut mennä yhtään minnekään eikä tehdä mitään. Ei se niin sujuvasti onnistunutkaan, kun taas piti.
Tosin kun tuli puhuttua koko viime viikko englantia ranskalaisten kanssa, oma äidinkielikin oli huomattavan hankalaa. Vielä kun niiden ranskalaisten mongertamisen kuunteleminen ei aina ollut niin helppoa. Itseasiassa tätä blogiakin tekisi nyt mieli kirjoittaa englanniksi, koska se vaan olisi mielekkäämpää. On se niin mielenkiintoista, että ala-asteella opittu kieli onnistuisi omaa äidinkieltä paremmin. Silti meinasi siinä mennä vain kieli solmuun kun yritti puhua äidin kanssa puhelimessa lentokentällä. Jotenkin kankeaa se oli vielä silloin tiistainakin. Mikähän siinäkin on. Mutta ehkä mä nyt kuitenkin omaa äidinkieltäni osaan puhua.
Mutta siis, pää täynnä fiktiivisiä tv-sarjoja ja kieli vaikka miten solmussa, kyllä se opiskelun aloittaminen onnistui. Vaikka siitä olikin sitten vuosi. Ja hirveästi uutta tuli heti ensimmäisenä päivänä - alku ei ollut oikeastaan yhtään kevyt, mutta eipä se haitannut. Heti töihin uusien ihmisten ja uusien ohjelmien kanssa. Vaikka se yksi ihana skotti silloin Glasgow'ssa sanoi että "you can't work with children, animals or finnish people" mutta sehän ei tietenkään ole totta - eikö. Eihän meillä ole niitä jääkarhujakaan, vaikka jotkut australialaiset niin luulivat.
Vaikka ei tämäkään opiskelulta tunnu. Tämä on ihan liian kivaa. Kaikki on uutta ja kiinnostavaa. Siinä uudessa on tietenkin huomattava varjopuolensa, mutta eipä se ole haitannut. Toivottavasti se päivä ei myöskään tule, kun opiskelu rupee stressaamaan kun koko ajan tulee uutta ja kaikessa pitää pysyä perässä. Ei tässä edes huoleta kuin se ruotsi - lukion päättötodistuksessa on nimittäin niin nätti rivi pelkkiä vitosia, että siitä voi olla vähän aihettakin huolestua.
Vaikka sen olen huomannut, että tuo kotimaanmatkailu ei ole mun alaani. Mä en nimittäin osaa mihinkään. Paitsi täältä Lahteen, mutta siellä nyt ei olekaan mitään nähtävää. Koko muu maa on vaan ihan harmaata massaa. Pitää kyllä myöntää, etten mä edes muista koska viimeksi olisin lomaa suunnitellessani harkinnut jääväni kotimaahan. Ulkomaille, saman tien. Näin hirvittävän isänmaallinen minäkö nyt sitten olen. (en mä kyllä ole yhtään isänmaallinen, mutta se onkin aivan asia erikseen ja siihen ei nyt mennä) Vieraat kielet ja kulttuurit on aina ollut hirveän kiinnostavia. Juuri se onkin se suurin syy miksi minä matkailua haluan opiskella. Ja sen parissa työskennellä. Ehkä mä kouluttaudun ja painelen ulkomaille töihin. Sounds like a plan, hmh?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti