episode 2 : iittala

"That's why they call him the glass man." - John J.D. Dorian (Scrubs, 2006)

 Koulun projektitehtävänä saatiin siis tutustua paikallisiin kulttuurikohteisiin näiden nuorten opiskelijoiden kanssa yhteistyössä. Ei siinä muuten mitään, mutta nyt tätä koulua lukuunottamatta mä olen käynyt Hämeenlinnassa viimeksi alle kouluikäisenä - joten esitelmän tekeminen paikallisesta mistään on hieman hankalaa, kun en mä tiedä mitään. Koko kaupunki on ihan vieras, en mä edelleenkään osaa kuin koululle. Siihen kaupunkiin voisi yrittää tutustua, mutta se ei taaskaan ole pointtina.

Kohde oli sinänsä helppo, kun saatiin Iittalan lasitehdas. Ihan kaikki tietää, mistä on kyse. Iittalaa löytyy joka paikasta, minäkin sain juuri Aalto-maljakon ylioppilaslahjaksi. Sinänsä siis täysin tuttu aihe, mutta konkreettisesti mulla ei ollut aavistustakaan mihin mä olen menossa. Mä en tiedä missä Iittalan Lasimäki on, mitä kaikkea sieltä löytyy tai miltä siellä näyttää. Eli sokeana mentiin täytenä turistina.
Toisaalta juuri se siinä olikin kivaa. Pääsi oikeasti tutustumaan, kun kohde oli täysin vieras. Mielenkiinto pysyi tosi hyvin yllä, kun ei ollut aikaisemmin mitään käsitystä mitä pitäisi olla katsomassa ja tutkimassa.

Sen paikan lisäksi, suurin osa laitteistostakin oli aluksi täysin vierasta. Mun omassa iPadissani ei ole kameraa kun se on se vanhempi malli, joten se laite ei muuten ole yhtään vieras. Mutta tosiaan sitä kameraa en ole ikinä käyttänyt - mutta sekin osoittautu olevan aivan samanlainen mun puhelimessani, Samsung Galaxy S III'sessa. Tolla puhelimella saa vaan ottaa kuvia nopeammin, sarjana. Muuta eroa niissä ei sitten olekaan.
Kuvaaminen ei siis ollut ongelma, mutta kaikki kouluesitelmät mitä mä olen ikinä joutunut päässyt tekemään, on tehty PowerPointilla. Siitäkin on tosin neljä vuotta, joten senkään ohjelman käyttö ei välttämättä ole ihan muistissa. Mutta Prezistä minä en ole koskaan kuullutkaan. Opiskelu kun tosiaan on jäänyt siihen lukioon ja kun olen Porlammin lukiosta valmistunut. Koulun koosta sanoo paljon se, että ne ihmiset joiden kanssa mä kirjoitin ylioppilaaksi mä olen tuntenut ala-asteesta asti. Ei ole paljoa kokoonpano muuttunut siinä, vaikka meitä onkin kolmesta eri kunnasta. Anyway, ei se Prezi siellä ole vastaan tullut. Mutta siitä huolimatta, että se ohjelma puhuu pelkkää englantia (mikä ei kielenä ole ongelma, mutta tietokoneet ja tekniikka ei ole mun alaa) se oli suorastaan naurettavan helppo käyttää. Kaikki löysi ihan hirveän helposti, ne oli merkitty ja neuvottu niin tarkasti.

Tekstit sinne Preziin saatiin kasaan jo eilen, kuvamateriaali paikan päältä vain puuttui. Siellä me käytiin tänään - vajaamiehityksellä tosin, kun puolet ryhmästä oli sairaana. Mutta ei siinä mitään, kaikki saatiin kasaan vaikka meitä olikin kaksi. Sen videon editointi tosin on ihan täysin vaiheessa, ja se nyt ei varmasti ole hallinnassa. Sitä elokuvatyökalua tuli silloin vähän kokeiltua edellisen projektin yhteydessä, mutta ihan vähän. Ei se hallussa todellakaan ole. Olisihan se ohjelma tässä omassakin koneessa, joten voisihan sitä alkaa opetella vaikka nyt.
Mutta sen videon editointi on ensi viikon ongelma.

Ja loppukevennykseksi voisin mainita siitä, että mun koiraani luultiin tänään pennuksi. Se on jotenkin hirveän huvittavaa siksi, koska mulla on viisivuotias brasilianterrieri. Viisi. Joten se ei ole ollut pentu enää vuosiin, ei siitä rääpäleestä vaan tule ton isompaa.